Kotona

Eilen saavuin lopultakin kotiin Frankfurtissa vietetyn yön jälkeen. Lensin siis ensin Santiago de Compostelasta Frankfurt-Hahnin lentokentälle ja jatkoin vasta seuraavana aamuna toisella lennolla kohti kotia. Kotiinpaluu on sujunut jouluruuan, saunan ja perheen seurassa.

Viime yönä nukuin suunnilleen 13 tuntia, mikä tuntui kyllä tulevan ihan tarpeeseen. Kropassa on kuitenkin sellainen levoton olo. Huomaa, että se kaipaa liikuntaa, mikä on kai ihan normaalia kun olen kuitenkin tässä kuukauden verran kävellyt joka päivä sellaisen reilut 6 tuntia rinkka selässä vaihtelevissa maastoissa.

Kirjoittelen tänne blogiin varmasti vielä muutamia kertoja yhteenvetojen, reissuvinkkien ja keräyskuulumisten merkeissä. Tällä kertaa vielä oikein siunattua ja onnellista joulua kaikille Mika Waltarin joulurunon siivittämänä!

Joulu

se on kuusenneulasten 
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua

ja hiljaista, 
onnellisen säikähdyttävää rakkautta

ja lahjoja, ja unta,
 jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita 
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä


ja avaamme hitaasti kirjoja,
 jotka joskus luetaan ja unohdetaan.


Ja jossakin ajatusten keskellä 
nukkuu lapsi,


joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa 
pienissä käsissään,


ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys 
lämmittää häntä pimeässä.

Kohti kotia

Eilen oli viimeinen päiväni Espanjassa tältä erää. Vanha kotikaupunkini Santiagokin näytti viikonlopun aikana sateettoman puolensa ja oli suorastaan viehättävä. Lauantaina vietin rennon päivän kaupungissa kierrellen muutamia kauppoja ja ostellen viimeisiä tuliaisia. Kävin myös Decathlonissa, joka on keskustan ulkopuolella sijaitseva urheilutarvikkeiden Ikea. Löysin sieltä muun muassa ohuen merinovillaisen paidan tulevia seikkailuja varten.

Santiagon päivään kuului lisäksi myös paljon hengailua muiden vaeltajien kanssa. Istuimme illalla tuntikausia syömässä isolla porukalla ja sen jälkeen vielä lasillisella. Vaeltajien kesken on valtavan hieno yhteishenki ja on ollut kiva viettää viimeiset reissupäivät uusien ja jo vanhojen tuttujen kanssa.

Santiagon ruokapaikoista voin suositella ainakin Casa Manoloa Plaza de Cervantesilla. Ruoka on halpaa, hyvää ja sitä on paljon. Paikka ei ole tunnelmaltaan kummoinen, mutta siisti, nykyaikainen ja ravintolaan mahtuu syömään isommallakin poppoolla. Illanistujaisiin tykkään eniten Casa das Grechasista, jossa paikallista tunnelmaa riittää ja usein iltaisin sieltä löytää myös elävää musiikkia. Casa das Grechas löytyy katedraalin takaa (edestä katsottuna) vasemmalta puolelta yhden korttelin päästä. Paikan nimestä saa selvän vasta kun seisoo kyltin vieressä, joten kannattaa olla tarkkana jos tuonne haluaa löytää.

Eilen aamulla söimme vielä aamupalaa yhdessä Heen ja Alberton kanssa ja he saattelivat minut lentokentälle menevälle bussille (bussit lähtee Plaza de Galicialta puolen tunnin välein). Espanjassa joulun viettoon kuuluu perinteisesti se, että lahjoja ei tuo joulupukki jouluaattona vaan itämaan tietäjät 6.1. Hee osti muutamia suklaisia tietäjiä ja minä olen kuulemma tuo vihreäviittainen sadeponchoni värin mukaisesti.

Vaelluksen rentoa elämää ja uusia ystäviä tulee ikävä, mutta on kyllä ihanaa tulla jouluksi kotiin!

Perillä Santiagossa! :)

Reissu on sujunut erittäin jouhevasti ja tänään kolmen aikoihin iltapäivällä saavuin Santiago de Compostelan katedraalille. Istuin muutaman tunnin katedraalissa espanjalaisen Alberton kanssa leväten ja mutustellen dulce de leche -suklaakonvehteja (dulce de leche on argentiinalainen herkku, joka muistuttaa vähän toffeeta). Katedraalissa oli mukava vain levätä ja olla pitkän reissun jälkeen.

Kävelyn viimeiset päivät olen kulkenut usein eukalyptuspuun lehteä kantaen. Reitti on kulkenut eukalyptuspuiden välissä ja murskatut lehdet tuoksuvat tosi hyvältä.

Olo Santiagoon saapuessa oli hassu. Toisaalta oli hienoa saapua perille määränpäähän ja tietää pääsevänsä pian kotiin ja joulunviettoon. Toisaalta taas tuntui haikealta lopettaa onnistunut matka ja joutua pian sanomaan heipat uusille ystäville. Näin pitkällä kävelyllä itse matka on paljon isompi asia kuin määränpäähän saapuminen.

Joulun odotusta espanjalaisittain

Alle sata kilometriä enää matkaa jäljellä! Tästä eteenpäin kilometrit näkyvät kilometrin välein olevissa kivipaasissa.

Täällä on välillä vaikea tajuta, että ollaan ihan kohta joulussa. Ulkona on syksyistä eikä edes lunta ole viime aikoina näkynyt missään odotuksista huolimatta. Joulukoristeita kuitenkin näkyy aina välillä. Tässä vähän maistiaisia espanjalaisista joulukoristeista.

Portomarinissa kaakaolla

Tässä muutama kuva taas matkan varrelta. Toissa yön olin Samosin luostarin majatalossa. Yö oli ensimmäinen ilman lämmitystä, mutta sängyillä oli lisäpeittoja kylmyydestä kärsiville matkaajille. Hyvällä makuupussilla en tarvinnut edes lisäpeittoja.

Viime päivät on olleet sateisia, mutta maisemat on olleet kauniita kumpuisessa ja erittäin vihreässä Galiciassa.

Triacastela - enää 130 km jäljellä

Eilen saavuin Galician alueelle ja samalla tietysti myös sateeseen. Koko tämän ja eilisen päivän sade ja tuuli on olleet molemmat kovasti touhussa. Tänään tuuli välillä niin reilusti, että oli vaikea edetä ja välillä vaikea hengittääkin. Toisaalta meillä oli tuossa koiranilmassa ihan hauskaa. Yritettiin edetä ja samalla pitää kiinni sadeviitoista, jotka tuuli yritti napata mukaansa. Olen tämän viikon kulkenut yhdessä korealaisen Heen ja espanjalaisen Alberton kanssa.

Edellisen viikon aikana olen alkanut huomata pitkän reissun vaikutukset pään sisällä. Toisaalta ikävä kotiin on kasvanut ja toisaalta taas matkan kestosta on alkanut nauttia. Viikko sitten huomasin tavallisen elämän, työn ja opintojen tuoman stressin olevan poissa. Olo on todella rento ja rauhallinen. Nyt jäljellä on enää vajaa viikko reissua. Toivotaan ettei sada ihan koko aikaa, vaikka sade onkin Galician alueelle ominaista!

Murias de Rechivaldossa

Matka on jatkunut hienosti. Säät on olleet koko viikon kylmät ja aurinkoiset, mikä sopii kävelyyn oikein hyvin. Viime viikolla tuli käveltyä todella pitkiä matkoja ja yhdessä vaiheessa huomasin kävelleeni muutamaa kilometriä vaille sata kilometriä kolmessa päivässä. Nyt matka on jo reilusti yli puolen välin ja kilometrejä on jäljellä suunnilleen 280.

Majatalot on olleet pääasiassa hyviä. Lämmitys on toiminut joka paikassa ja paikat on olleet suunnilleen siistissä kunnossa. Eilen menin majataloon, joka aluksi vaikutti aika kehnolta. Tila oli vanhan koulun juhlasali, joka oli täynnä sänkyjä. Kissat juoksivat ympäri lattioita ja lämmityksen virkaa toimitti kamiina. Olin monta tuntia ainoana vaeltajana majatalossa, mutta illalla onneksi tuli kaksi vaeltajaa lisää. Toinen heistä oli jo vanha tuttuni Hee. Toinen oli espanjalainen Alberto. Ilta meni mukavasti ja yökin oli lopulta lämmin. Sain myös takaisin lapaseni, jotka yksi kissoista oli varastanut.

Aamuaurinkoa ja kaakaota

Pieni kuva aamun ensimmäiseltä taipaleelta. Aurinko nousee selän takaa ja muuttaa pikkuhiljaa maisemaa. Täällä on aamuisin välillä pakkastakin, sillä La Mesetan tasanko kulkee 800 metrin korkeudessa.

Nyt vähän kaakaota päivän ensimmäisessä kylässä. Tänään päämääränä on Leonin kaupunki. Matkaa päivälle on tulossa 26 km ja sää vaikuttaa mainiolta.

Calzadilla de la Cuezassa

Eilen suunnitelmat vähän muuttuivat kun olimme menossa yöksi Boadillan kylään. Kylän majataloista olivatkin kaikki kiinni, minkä vuoksi jouduimme jatkamaan vielä 6 km pimeässä. Odotimme Juanin kanssa taaempana tulevaa Heetä ja menimme lopulta yhdessä loput kilometrit Fromistan kylään. Päivälle tuli matkaa 32 km.

Tänään ajatuksena oli mennä 19 km päähän Carrion de los Condesiin, mutta päätimme lopulta Juanin kanssa jatkaa eteenpäin kun voimia ja päivää oli reippaasti jäljellä. Seuraavaan kylään, Calzadilla de la Cuezaan, oli vielä 17 kilometriä, joten tälle päivälle matkaa tuli 36 km!

Päivä oli todella sumuinen ja ensimmäiset 20 km mentiinkin ihan sumussa. Loput 17 km oli viivasuoraa loppumatonta hiekkatietä. Matkalla pidimme muutamia evästaukoja ja olimme perillä reilussa kahdeksassa tunnissa.

Tänään juttelimme matkalla katalunialaisen Juanin kanssa itsenäisyydestä. Espanjassa katalaanit, baskit ja gallegot haluaisivat kaikki itsenäisyyttä tai edes kansojen ja niiden kultturien ja kielien tunnustamista Espanjan valtion taholta. Tällä hetkellä ne ovat nimellisesti autonomisia, mutta Espanja ottaa alueilta jatkuvasti enemmän valtaa itselleen. Juan kertoi olevansa vähän kateellinen Suomen itsenäisyydestä. Kiva, että ollaan itsenäisiä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lutikoita.

Kävely on sujunut hienosti, olo on ollut hyvä ja säät kävelyyn juuri sopivat. Mutta. Lutikoita. Ehkä viikko sitten sain ensimmäiset puremat, mutta en välittänyt niistä isommin. Nyt muutamana viime yönä erittäin paljon kutiavia puremia on tullut noin 15 lisää. Muutaman röyhkeä on purrut jopa poskeen.

Lutikat eli seinäluteet on parin millin mittaisia ötököitä, jotka odottelee yötä seinänraoissa. Yön tullessa ne tulee ruokailemaan viattomien nukkujien iholle. Ne pureksii aikansa ja lähtee kylläisinä takaisin koloihinsa. Ihania.

Tänään illalla on sitten ohjelmassa lutikantappotalkoot. Ostin apteekista ainetta, joka on tarkoitettu eläinten loisten tappamiseen sohvista ja muista kodin tavaroista. Sillä niiden pitäisi kuolla.

Muuten kaikki kivasti :)

Agés

No nyt netti vihdoin toimii! Tuo edellinen teksti on jo eilen kirjoitettu. Tässä vielä muutama kuva tämän päivän kirpeästä säästä. Kukkuloiden päältä löytyi jotain valkoista! Oli ihan kotoinen olo.

Kuljin tänään osan päivästä etelä-korealaisen Heen kanssa ja hän ihmetteli kovasti kun tiesin mitkä jäljet lumessa olivat mistä eläimestä lähtöisin. Löysin lumesta jäniksen, orava, linnun, hiiren ja koiran jäljet. Yksiä jälkiä ihmettelin pitkään ja luulin niitä välillä kävelysauvan jäljiksi kunnes lopulta tajusin - villisika! Varmistin jäljet vielä Juanilta ja hän oli samaa mieltä.

Sää oli tänään tosi hieno ja huomenna jatkunee samaan malliin. Huomenna ollaankin jo illalla Burgosin kaupungissa ja 1/3 matkasta on käpsytelty.

Villambistia

Tänään ylittyi 200 km raja. Olen kulkenut jo Navarran ja La Riojan läänien äpi ja nyt olen Leonin ja Castillan läänissä Burgosin alueella. Kylän nimi on Villambistia ja täältä alueen pääkaupunkiin Burgosiin on kahden päivän matka eli noin 55 km. Nyt maisemat ovat olleet kukkulaisia ja reitti on kulkenut pitkiä teitä myöten peltojen keskellä.

Sää on kohentunut viime kuulumisten jälkeen. Keli on kylmempi, mutta välillä jopa aurinkoinen. Espanjalaisiin säätiedotuksiin ja paikallisten omiin henkilökohtaisiin säätiedotuksiin ei ilmeisestikään kannata kauheasti luottaa. Kaikki ennustaa "kovaa sadetta, kauhean kylmää ja polviin asti lunta" ja käytännössä ennustuksista voi pudottaa ainakin puolet pois. Niitä voi ehkä pitää korkeintaan suuntaa antavina. Tänään kyllä näkyi lunta kukkuloiden huipuilla ja parin minuutin ajan sitä jopa satoi hiljalleen. Kävelyyn vilpoinen sää on ollut ihan sopiva.

Tänään matkaa tuli noin 30 kilometriä. Tällä hetkellä meitä on 5 vaeltajaa, jotka mennään suunnilleen samaa vauhtia: minä, Maïna, Juan, etelä-korealainen Hee ja japanilainen Shoo. Vaeltajat auttavat paljon toisiaan ja tsemppaavat hankalissa paikoissa. Kuvassa Jaume hoitaa Heen jalkojen rakkoja.

Iltaisin on välillä jotain ohjelmaa. Eilen 85-vuotias paikallinen mies Julio lauloi meille kauniita perinteisiä "jota"-lauluja. Kävin musiikin loputtua ulkona syömässä ja näin noin kahdeksanvuotiaan pojan laulavan leikkikentällä keinussa samoja lauluja reippaalla kauniilla äänellä.