torstai 29. marraskuuta 2012

Nájerassa

Nyt on jo seitsemäs vaelluspäivä. Aika on mennyt nopeasti ja päivät etenevät vauhdilla. Aamulla herätys on yleensä klo 7. Sitten tehdään pikaiset aamutoimet, syödään aamupalaa ja pakataan rinkat lähtövalmiiksi. 8 aikoihin lähdetään kävelemään. Klo 10-11 on yleensä ensimmäinen kunnon tauko ja klo 13 aikoihin toinen jos matka on pitkä. Tauoilla syödään joko mukana olevia eväitä tai sitten istutaan hetkeksi kahvilaan. Majataloihin saavutaan yleensä kahden ja viiden välillä. Majatalossa ensin majoittaudutaan, käydään suihkussa ja pyykätään päivän aikana likaantuneet vaatteet. Sitten käydään kaupassa ja tehdään vielä ruokaa. Kymmenen aikoihin kaikki ovat jo viimeistään nukkumassa.


Säät on olleet vaihtelevia, mutta enimmäkseen ihan hyviä. Eilen oli ensimmäinen ihan kunnon sadepäivä. Aamusta asti satoi ihan reippaasti ja melkein koko päivän tuuli kylmästi vastaan. Eilen matkaa tuli 22 km. Tänään aamu alkoi samanlaisessa säässä kuin eilen, mutta iltapäivän viimeiset 10 km 31stä saimme kulkea mukavassa säässä. Tallustimme molemmat sadepäivät yhdessä kanadalaisen Maïnan ja espanjalaisen Juanin kanssa. Kun sää on huono, matka menee porukalla paljon kivuttomammin.


Sateessa ja tuulessa välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Kuitenkin sään muuttuessa kauniiksi tai lämpimän suihkun jälkeen olo on sen verran hyvä, että koko touhu alkaa taas tuntua ihan mielekkäältä. Viime päivinä maisemat on olleet kauniit. Reitti on kulkenut kukkuloiden välissä ja korkeimmilla huipuilla näkyy luntakin. Meno maistuu sateista huolimatta.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kaakaolla Estellassa

Pieni kuva matkalta. Tällaisia teitä täällä tallustetaan. Vähän on sadellut, mutta mieli on hyvä ja kaikki kunnossa. :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Pamplonassa 2

Saavuin torstai-iltana Roncesvallesin kylään mutkaisen bussimatkan jälkeen. Jo Pamplonan bussiasemalla tutustuin kolmeen Menorcan saarelta tulleeseen vaeltajaan ja Roncesvallesissa menimme heidän kanssaan samaa matkaa majataloon. Sain majatalolta vihkosen, johon matkan aikana kerätään leimoja kahviloista, kirkoista ja majataloista. Jokaiselta päivältä pitäisi olla yksi tai mieluummin vielä kaksi leimaa, jotta vaeltaja voi Santiagossa niiden avulla todistaa kulkeneensa koko matkan. 

Ensimmäisenä vaellusaamuna lähdin kulkemaan kahdeksan aikoihin auringon noustessa. Aloitimme matkan neljän tytön porukassa, johon kuului minun lisäkseni yksi kanadalainen tyttö, yksi ranskalainen tyttö ja yksi etelä-korealainen tyttö. Lopulta minä ja kanadainen Maïna kuljimme koko päivän samaa matkaa Zubiriin asti. Päivän matkaksi tuli 22 kilometriä. Matkalla tuntui, että olisi innostanut kävellä reippaamminkin, mutta ensimmäisinä päivinä kannattaa yleisesti vähän jarrutella. Kroppa ei nimittäin ole vielä välttämättä samassa vauhdissa kuin mieli. Kävimme matkan aikana rauhassa kaakaoilla ja pidimme muutamia evästaukoja polun varrella. Illalla olin kuitenkin väsynyt ja huomasin toisen pohkeeni kiristävän hieman. Ensimmäisen päivän maisemat olivat kauniita ja sää sen verran aurinkoinen ettei takkiakaan tarvinnut vaan pärjäsi t-paidalla ja fleecellä. Reitti kulki kukkuloilla ja ympärillä näkyi vähän väliä lehmiä ja lampaita. Vaeltajan pitikin olla huolellinen porttien sulkemisen kanssa, sillä reitti kulkee välillä laidunmaiden läpi.





Perjantaiaamu alkoi kylmempänä kuin torstai, mutta koko päivän sää pysyi silti sateettomana (n.15C). Välillä tuuli melko kovasti, mikä viilensi mukavasti kävellessä. Päätin kävellä päivän ihan omassa rauhassa, joten lähdin liikkelle hieman ennen muita. Matkan varrella juttelin muutamien paikallisten kanssa ja kuljin muutaman kilometrin samaa matkaa espanjalaisen vanhemman miehen kanssa, joka oli tullut valokuvaamaan vaellusreittiä. Arren kylässä pysähdyin seuraamaan perheväkivaltaa vastustavaa tapahtumaa, jossa kylän naiset tanssivat kansallispuvuissaan ja pitivät puheita. Päivä sujui nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan (kirjaimellisesti: jouduin kysymään vastaantulijalta olenko jo nyt Pamplonassa!) olin Pamplonan kaupungin muureilla. Matkaa tuli myös tänään 22 kilometriä.



Nyt illalla kävin kaupungilla kävelemässä hieman ja samalla ruokakaupassa. Teimme kanadalaisen tytön kanssa yhdessä ruokaa ja istuimme illan keittiössä viiden hengen vaeltajaporukalla. Täällä on yllättävän paljon vaeltajia! Luulin, että tähän aikaan vuodesta vaeltajia olisi liikkeellä vain muutamia päivittäin, mutta nytkin majatalossa on noin 10 vaeltajaa. Lihakset tuntuvat nyt kahden päivän jälkeen melko väsyneiltä, mutta muutaman päivän kuluttua kroppa alkaa taas tottua menoon. Tuntuu mukavalta vaeltaa. Nyt nukkumaan, kello on jo 8.

torstai 22. marraskuuta 2012

Pamplonassa

Matka Espanjaan on mennyt kivasti. Eilen aamulla lähdin iskän kyydillä Tampereelle ja sieltä Ryanairin kyydillä Lontoon Stanstedin kautta Santanderiin Pohjois-Espanjaan. Santanderista jatkoin bussilla San Sebastianiin, missä nukuin kunnon unet yksin kuuden hengen huoneessa.
Tänään matka jatkui rannalla syödyn aamupalan jälkeen bussilla tänne Pamplonaan. Bussi Roncesvallesiin lähtee klo 18 ja illalla olenkin jo perillä vaelluksen lähtöpaikassa. Matka on edennyt ihan uskomattoman sujuvasti!

Hauskaa olla taas Espanjassa pitkästä aikaa. Papat kävelee puistoissa ja lukee sanomalehtiä kävellessään, ihmiset puhuu kauhean kovaa ja nuorilla miehillä on pappalippiksiä. Tuntee tosiaan olevansa Espanjassa! Täällä on sopivan hallitsematon joustava kaaos aina päällä :)
P.S. Kirjotan tätä kännykällä. Saa nähdä miten bloggaus puhelimella toimii!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Nyt se on sitten menoa

Nyt pitäisi olla kaikki valmiina lähtöä varten. Joululahjat on (melkein) kaikki paketoitu ja viimeistelty, lentojen lähtöselvitykset netissä tehty ja tulostettu ja matkan majapaikkavaihtoehdotkin katsastettu.

Rinkkakin on pakattu ja mukaan reissuun lähtee:

Päälle:
- vaelluskengät
- shortseiksi katkaistavat ulkoiluhousut
- leggingsit
- tekninen t-paita
- ohut fleecepaita
- kuoritakki
- ohut pipo
- lapaset

Rinkkaan:
- tekninen t-paita
- tekninen pitkähihainen paita
- paksu fleecetakki
- yöpuku
- villasukat
- lenkkarit
- sadelahkeet
- sadeponcho
- kaulahuivi
- 3 x alusvaatteet
- polvituki

- makuupussi
- korvatulpat
- nopeasti kuivuva, kevyt pyyhe
- hygieniavälineet
- ea-välineet
- kamera, johto, muistitikku, laturi
- kännykkä, laturi
- passi
- lentoliput
- Raamattu
- vihko
- kyniä
- otsalamppu
- pyykinpesuaine
- lusikka-haarukka

Kaikki matkaan mukaan otettavat kamppeet on mahdollisimman kevyitä ja pieniä. Vaatteet on kaikki nopeasti kuivuvia ja pukeutumisessa perusajatuksena on kerroksien lisättävyys ja poistettavuus tarpeen mukaan. Yhteensä rinkalle sisältöineen tuli painoa 8,8 kiloa. Siihen kun lisää vielä mukana kannettavan veden ja vähän evästä niin rinkan paino tulee käytännössä olemaan 10 kilon paikkeilla. Ihan siedettävä paino noin pitkälle reissulle. 

Huomenna aikaisin aamusta sitten on lähtö kohti Tamperetta ja Pirkkalan lentokenttää. Sieltä lennän Lontooseen ja jatkan matkaa joko nopealla vaihdolla (vajaa tunti) Santanderiin Pohjois-Espanjaan tai jos myöhästyn siltä lennolta, matka jatkuu seuraavana päivänä Bergeraciin Etelä-Ranskaan. Ostin toisen lennon varalta, kun sille tuli hintaa vain 20 euroa. Matkassa kävelyreissun varsinaiseen aloituspaikkaan voi mennä pahimmillaan kolme vuorokautta, mutta toivotaan että ehtisin lennolle ja olisin Roncesvallesissa jo ylihuomenna illalla. Seuraavia kuulumisia sitten Espanjan kamaralta.

Heippa Suomi!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Jännittääkö?

Ihan mahtavaa, miten ihmiset on lähteneet mukaan tähän tempaukseen! Tällä hetkellä, jos saan käveltyä koko matkan, Ateenaan pakolaistyön tukemiseen lähtee jouluna noin 2000 euroa! Ja vielä mahtuu mukaan! Iso kiitos kaikille, jotka olette jo nyt tavalla tai toisella tässä hankkeessa mukana.

Nyt, kun lähtöön on enää kaksi päivää, monet kyselee: "Jännittääkö?" Olen huomannut, että kysymykseen vastaaminen on ollut yllättävän vaikeaa. En oikein tiedä jännittääkö vai ei.

Toisaalta jännittää, miten kroppa kestää reissun fyysiset rasitukset. Vuosia sitten fysioterapeutti totesi, että mun jalkapohjissa ei ole enää paljonkaan jäljellä siitä rasvakerroksesta, mikä jalan pohjassa pitäisi olla. Kesän 2009 caminolla erityisesti toisella vaellusviikolla jouduimmekin päivittäin 20 kilometrin jälkeen pysähtelemään vähän väliä mun päkiöiden kivun vuoksi. Kolmannella viikolla kipu alkoi kuitenkin helpottaa ja loppui vähitellen kokonaan. Käytin jo silloin vaelluskengissä geelipohjallisia ja päkiöissä ajoittain painetta helpottavia teippauksia. Nykyiset vaelluskenkäni tuntuvat jalkapohjasta pehmeämmiltä kuin vanhat, joten toivotaan että päkiät pääsevät helpommalla tällä kerralla. Toinen vanha rasitusvamma, joka saattaa vaikeuttaa matkaa, on vasemman polven ristisiteissä. Polvi on kuitenkin pysynyt kunnossa kovemmassakin liikunnassa polvituen avulla. Pidän polvitukea aina nopeissa ja hyppyisissä lajeissa sekä rinkkaa kantaessa. Polven vamma on kuitenkin jo niin vanha ja tuttu, että en usko sen vaikeuttavan matkaa ellei mitään kummempaa tapahdu.

Kropan keston puolesta siis hieman jännittää, mutta onneksi käytännön asioista caminolla ei ole huolta. Reitti on jo kertaalleen hyväksi todettu ja palvelut sen varrella on hyvät: majoitus onnistuu aina, ruokaa on hyvin tarjolla matkan varrella ja paikalliset, majatalojen isännät ja muut vaeltajat ovat enimmäkseen ystävällisiä ja huolehtivaisia ihmisiä. Kommunikointikin sujuu, sillä puhun sujuvasti espanjaa ja englantia. Koen myös, että oma kuntoni ja varusteeni ovat reissuun ihan riittävän hyvät.

Mutta jännittääkö lopulta kuitenkin? Pientä matkakutkutusta alkaa olla ilmassa. Vähän hymyilyttää ja vähän mietityttää, mitä kaikkea pitää hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Ehkä vähän jännittää. Kai se pitää myöntää. :)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kaksi ja puoli viikkoa lähtöön

Olen jo jonkin aikaa elätellyt haavetta päästä uudelleen Espanjaan vaeltamaan ja nyt siitä tulee totta! Vuonna 2009 vaelsimme Tuomaksen kanssa jokseenkin samaa reittiä kesä-heinäkuun kuumissa tunnelmissa ja nyt olen innoissani lähdössä uudelleen kävelemään - tällä kertaa sateiseen ja kylmään marras-joulukuun keliin. Reissuni sai vielä vähän lisämaustetta kun päätin kerätä samalla joululahjapottia Ateenaan Helping Handsin pakolaistyöhön.

Nyt lähtöön on kaksi ja puoli viikkoa ja lennot on ostettu, uudet vaelluskengät jo hieman sisäänajettu ja lähtökuume alkaa kuplia. Ennen lähtöä pitäisi kuitenkin pitää pää kylmänä ja tehdä viimeiset puristukset erityispedagogiikan maisterin lopputyötäni varten. Minun pitäisi lähettää valmis gradu ohjaajalleni esitarkastukseen edellisenä päivänä ennen lennon lähtöä. Tekstiä pitäisi tuottaa vielä noin 30 sivun verran, mutta onneksi motivaatio on kova!

Get on your boots - ryhdy toimeen!


Tämä blogi syntyi tahdosta tehdä omista tavoitteistaan jotain enemmän. Tavoitteenani on olla 23.12.2012 Santiago de Compostelan kaupungissa Luoteis-Espanjassa kohtalaisissa ruumiin ja sielun voimissa 750 kilometrin kävelyretken jälkeen. Samalla pyydän muita mukaan matkaan keräämällä joululahjapottia Ateenassa Lähi-Idän pakolaisia auttavalle Helping Hands -järjestölle.

Tervetuloa mukaan!


U2 - Get on Your Boots

The future needs a big kiss
Winds blows with a twist
Never seen a moon like this
Can you see it too?

Night is falling everywhere
Rockets at the fun fair
Satan loves a bomb scare
But he won't scare you

Get on your boots, yeah

You free me from the dark dream
Candy floss ice cream
All our kids are screaming
But the ghosts aren't real

Here's where we gotta be
Love and community
Laughter is eternity
If joy is real

You don't know how beautiful 
You don't know how beautiful you are
You don't know, and you don't get it, do you?
You don't know how beautiful you are

That's someone's stuff they're blowing up
We're into growing up
Women of the future 
Hold the big revelations

Get on your boots, yeah