Kotona

Eilen saavuin lopultakin kotiin Frankfurtissa vietetyn yön jälkeen. Lensin siis ensin Santiago de Compostelasta Frankfurt-Hahnin lentokentälle ja jatkoin vasta seuraavana aamuna toisella lennolla kohti kotia. Kotiinpaluu on sujunut jouluruuan, saunan ja perheen seurassa.

Viime yönä nukuin suunnilleen 13 tuntia, mikä tuntui kyllä tulevan ihan tarpeeseen. Kropassa on kuitenkin sellainen levoton olo. Huomaa, että se kaipaa liikuntaa, mikä on kai ihan normaalia kun olen kuitenkin tässä kuukauden verran kävellyt joka päivä sellaisen reilut 6 tuntia rinkka selässä vaihtelevissa maastoissa.

Kirjoittelen tänne blogiin varmasti vielä muutamia kertoja yhteenvetojen, reissuvinkkien ja keräyskuulumisten merkeissä. Tällä kertaa vielä oikein siunattua ja onnellista joulua kaikille Mika Waltarin joulurunon siivittämänä!

Joulu

se on kuusenneulasten 
ja sammuvien kynttilöiden tuoksua

ja hiljaista, 
onnellisen säikähdyttävää rakkautta

ja lahjoja, ja unta,
 jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita 
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä


ja avaamme hitaasti kirjoja,
 jotka joskus luetaan ja unohdetaan.


Ja jossakin ajatusten keskellä 
nukkuu lapsi,


joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa 
pienissä käsissään,


ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys 
lämmittää häntä pimeässä.

Kohti kotia

Eilen oli viimeinen päiväni Espanjassa tältä erää. Vanha kotikaupunkini Santiagokin näytti viikonlopun aikana sateettoman puolensa ja oli suorastaan viehättävä. Lauantaina vietin rennon päivän kaupungissa kierrellen muutamia kauppoja ja ostellen viimeisiä tuliaisia. Kävin myös Decathlonissa, joka on keskustan ulkopuolella sijaitseva urheilutarvikkeiden Ikea. Löysin sieltä muun muassa ohuen merinovillaisen paidan tulevia seikkailuja varten.

Santiagon päivään kuului lisäksi myös paljon hengailua muiden vaeltajien kanssa. Istuimme illalla tuntikausia syömässä isolla porukalla ja sen jälkeen vielä lasillisella. Vaeltajien kesken on valtavan hieno yhteishenki ja on ollut kiva viettää viimeiset reissupäivät uusien ja jo vanhojen tuttujen kanssa.

Santiagon ruokapaikoista voin suositella ainakin Casa Manoloa Plaza de Cervantesilla. Ruoka on halpaa, hyvää ja sitä on paljon. Paikka ei ole tunnelmaltaan kummoinen, mutta siisti, nykyaikainen ja ravintolaan mahtuu syömään isommallakin poppoolla. Illanistujaisiin tykkään eniten Casa das Grechasista, jossa paikallista tunnelmaa riittää ja usein iltaisin sieltä löytää myös elävää musiikkia. Casa das Grechas löytyy katedraalin takaa (edestä katsottuna) vasemmalta puolelta yhden korttelin päästä. Paikan nimestä saa selvän vasta kun seisoo kyltin vieressä, joten kannattaa olla tarkkana jos tuonne haluaa löytää.

Eilen aamulla söimme vielä aamupalaa yhdessä Heen ja Alberton kanssa ja he saattelivat minut lentokentälle menevälle bussille (bussit lähtee Plaza de Galicialta puolen tunnin välein). Espanjassa joulun viettoon kuuluu perinteisesti se, että lahjoja ei tuo joulupukki jouluaattona vaan itämaan tietäjät 6.1. Hee osti muutamia suklaisia tietäjiä ja minä olen kuulemma tuo vihreäviittainen sadeponchoni värin mukaisesti.

Vaelluksen rentoa elämää ja uusia ystäviä tulee ikävä, mutta on kyllä ihanaa tulla jouluksi kotiin!

Perillä Santiagossa! :)

Reissu on sujunut erittäin jouhevasti ja tänään kolmen aikoihin iltapäivällä saavuin Santiago de Compostelan katedraalille. Istuin muutaman tunnin katedraalissa espanjalaisen Alberton kanssa leväten ja mutustellen dulce de leche -suklaakonvehteja (dulce de leche on argentiinalainen herkku, joka muistuttaa vähän toffeeta). Katedraalissa oli mukava vain levätä ja olla pitkän reissun jälkeen.

Kävelyn viimeiset päivät olen kulkenut usein eukalyptuspuun lehteä kantaen. Reitti on kulkenut eukalyptuspuiden välissä ja murskatut lehdet tuoksuvat tosi hyvältä.

Olo Santiagoon saapuessa oli hassu. Toisaalta oli hienoa saapua perille määränpäähän ja tietää pääsevänsä pian kotiin ja joulunviettoon. Toisaalta taas tuntui haikealta lopettaa onnistunut matka ja joutua pian sanomaan heipat uusille ystäville. Näin pitkällä kävelyllä itse matka on paljon isompi asia kuin määränpäähän saapuminen.

Joulun odotusta espanjalaisittain

Alle sata kilometriä enää matkaa jäljellä! Tästä eteenpäin kilometrit näkyvät kilometrin välein olevissa kivipaasissa.

Täällä on välillä vaikea tajuta, että ollaan ihan kohta joulussa. Ulkona on syksyistä eikä edes lunta ole viime aikoina näkynyt missään odotuksista huolimatta. Joulukoristeita kuitenkin näkyy aina välillä. Tässä vähän maistiaisia espanjalaisista joulukoristeista.

Portomarinissa kaakaolla

Tässä muutama kuva taas matkan varrelta. Toissa yön olin Samosin luostarin majatalossa. Yö oli ensimmäinen ilman lämmitystä, mutta sängyillä oli lisäpeittoja kylmyydestä kärsiville matkaajille. Hyvällä makuupussilla en tarvinnut edes lisäpeittoja.

Viime päivät on olleet sateisia, mutta maisemat on olleet kauniita kumpuisessa ja erittäin vihreässä Galiciassa.

Triacastela - enää 130 km jäljellä

Eilen saavuin Galician alueelle ja samalla tietysti myös sateeseen. Koko tämän ja eilisen päivän sade ja tuuli on olleet molemmat kovasti touhussa. Tänään tuuli välillä niin reilusti, että oli vaikea edetä ja välillä vaikea hengittääkin. Toisaalta meillä oli tuossa koiranilmassa ihan hauskaa. Yritettiin edetä ja samalla pitää kiinni sadeviitoista, jotka tuuli yritti napata mukaansa. Olen tämän viikon kulkenut yhdessä korealaisen Heen ja espanjalaisen Alberton kanssa.

Edellisen viikon aikana olen alkanut huomata pitkän reissun vaikutukset pään sisällä. Toisaalta ikävä kotiin on kasvanut ja toisaalta taas matkan kestosta on alkanut nauttia. Viikko sitten huomasin tavallisen elämän, työn ja opintojen tuoman stressin olevan poissa. Olo on todella rento ja rauhallinen. Nyt jäljellä on enää vajaa viikko reissua. Toivotaan ettei sada ihan koko aikaa, vaikka sade onkin Galician alueelle ominaista!

Murias de Rechivaldossa

Matka on jatkunut hienosti. Säät on olleet koko viikon kylmät ja aurinkoiset, mikä sopii kävelyyn oikein hyvin. Viime viikolla tuli käveltyä todella pitkiä matkoja ja yhdessä vaiheessa huomasin kävelleeni muutamaa kilometriä vaille sata kilometriä kolmessa päivässä. Nyt matka on jo reilusti yli puolen välin ja kilometrejä on jäljellä suunnilleen 280.

Majatalot on olleet pääasiassa hyviä. Lämmitys on toiminut joka paikassa ja paikat on olleet suunnilleen siistissä kunnossa. Eilen menin majataloon, joka aluksi vaikutti aika kehnolta. Tila oli vanhan koulun juhlasali, joka oli täynnä sänkyjä. Kissat juoksivat ympäri lattioita ja lämmityksen virkaa toimitti kamiina. Olin monta tuntia ainoana vaeltajana majatalossa, mutta illalla onneksi tuli kaksi vaeltajaa lisää. Toinen heistä oli jo vanha tuttuni Hee. Toinen oli espanjalainen Alberto. Ilta meni mukavasti ja yökin oli lopulta lämmin. Sain myös takaisin lapaseni, jotka yksi kissoista oli varastanut.

Aamuaurinkoa ja kaakaota

Pieni kuva aamun ensimmäiseltä taipaleelta. Aurinko nousee selän takaa ja muuttaa pikkuhiljaa maisemaa. Täällä on aamuisin välillä pakkastakin, sillä La Mesetan tasanko kulkee 800 metrin korkeudessa.

Nyt vähän kaakaota päivän ensimmäisessä kylässä. Tänään päämääränä on Leonin kaupunki. Matkaa päivälle on tulossa 26 km ja sää vaikuttaa mainiolta.

Calzadilla de la Cuezassa

Eilen suunnitelmat vähän muuttuivat kun olimme menossa yöksi Boadillan kylään. Kylän majataloista olivatkin kaikki kiinni, minkä vuoksi jouduimme jatkamaan vielä 6 km pimeässä. Odotimme Juanin kanssa taaempana tulevaa Heetä ja menimme lopulta yhdessä loput kilometrit Fromistan kylään. Päivälle tuli matkaa 32 km.

Tänään ajatuksena oli mennä 19 km päähän Carrion de los Condesiin, mutta päätimme lopulta Juanin kanssa jatkaa eteenpäin kun voimia ja päivää oli reippaasti jäljellä. Seuraavaan kylään, Calzadilla de la Cuezaan, oli vielä 17 kilometriä, joten tälle päivälle matkaa tuli 36 km!

Päivä oli todella sumuinen ja ensimmäiset 20 km mentiinkin ihan sumussa. Loput 17 km oli viivasuoraa loppumatonta hiekkatietä. Matkalla pidimme muutamia evästaukoja ja olimme perillä reilussa kahdeksassa tunnissa.

Tänään juttelimme matkalla katalunialaisen Juanin kanssa itsenäisyydestä. Espanjassa katalaanit, baskit ja gallegot haluaisivat kaikki itsenäisyyttä tai edes kansojen ja niiden kultturien ja kielien tunnustamista Espanjan valtion taholta. Tällä hetkellä ne ovat nimellisesti autonomisia, mutta Espanja ottaa alueilta jatkuvasti enemmän valtaa itselleen. Juan kertoi olevansa vähän kateellinen Suomen itsenäisyydestä. Kiva, että ollaan itsenäisiä. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lutikoita.

Kävely on sujunut hienosti, olo on ollut hyvä ja säät kävelyyn juuri sopivat. Mutta. Lutikoita. Ehkä viikko sitten sain ensimmäiset puremat, mutta en välittänyt niistä isommin. Nyt muutamana viime yönä erittäin paljon kutiavia puremia on tullut noin 15 lisää. Muutaman röyhkeä on purrut jopa poskeen.

Lutikat eli seinäluteet on parin millin mittaisia ötököitä, jotka odottelee yötä seinänraoissa. Yön tullessa ne tulee ruokailemaan viattomien nukkujien iholle. Ne pureksii aikansa ja lähtee kylläisinä takaisin koloihinsa. Ihania.

Tänään illalla on sitten ohjelmassa lutikantappotalkoot. Ostin apteekista ainetta, joka on tarkoitettu eläinten loisten tappamiseen sohvista ja muista kodin tavaroista. Sillä niiden pitäisi kuolla.

Muuten kaikki kivasti :)

Agés

No nyt netti vihdoin toimii! Tuo edellinen teksti on jo eilen kirjoitettu. Tässä vielä muutama kuva tämän päivän kirpeästä säästä. Kukkuloiden päältä löytyi jotain valkoista! Oli ihan kotoinen olo.

Kuljin tänään osan päivästä etelä-korealaisen Heen kanssa ja hän ihmetteli kovasti kun tiesin mitkä jäljet lumessa olivat mistä eläimestä lähtöisin. Löysin lumesta jäniksen, orava, linnun, hiiren ja koiran jäljet. Yksiä jälkiä ihmettelin pitkään ja luulin niitä välillä kävelysauvan jäljiksi kunnes lopulta tajusin - villisika! Varmistin jäljet vielä Juanilta ja hän oli samaa mieltä.

Sää oli tänään tosi hieno ja huomenna jatkunee samaan malliin. Huomenna ollaankin jo illalla Burgosin kaupungissa ja 1/3 matkasta on käpsytelty.

Villambistia

Tänään ylittyi 200 km raja. Olen kulkenut jo Navarran ja La Riojan läänien äpi ja nyt olen Leonin ja Castillan läänissä Burgosin alueella. Kylän nimi on Villambistia ja täältä alueen pääkaupunkiin Burgosiin on kahden päivän matka eli noin 55 km. Nyt maisemat ovat olleet kukkulaisia ja reitti on kulkenut pitkiä teitä myöten peltojen keskellä.

Sää on kohentunut viime kuulumisten jälkeen. Keli on kylmempi, mutta välillä jopa aurinkoinen. Espanjalaisiin säätiedotuksiin ja paikallisten omiin henkilökohtaisiin säätiedotuksiin ei ilmeisestikään kannata kauheasti luottaa. Kaikki ennustaa "kovaa sadetta, kauhean kylmää ja polviin asti lunta" ja käytännössä ennustuksista voi pudottaa ainakin puolet pois. Niitä voi ehkä pitää korkeintaan suuntaa antavina. Tänään kyllä näkyi lunta kukkuloiden huipuilla ja parin minuutin ajan sitä jopa satoi hiljalleen. Kävelyyn vilpoinen sää on ollut ihan sopiva.

Tänään matkaa tuli noin 30 kilometriä. Tällä hetkellä meitä on 5 vaeltajaa, jotka mennään suunnilleen samaa vauhtia: minä, Maïna, Juan, etelä-korealainen Hee ja japanilainen Shoo. Vaeltajat auttavat paljon toisiaan ja tsemppaavat hankalissa paikoissa. Kuvassa Jaume hoitaa Heen jalkojen rakkoja.

Iltaisin on välillä jotain ohjelmaa. Eilen 85-vuotias paikallinen mies Julio lauloi meille kauniita perinteisiä "jota"-lauluja. Kävin musiikin loputtua ulkona syömässä ja näin noin kahdeksanvuotiaan pojan laulavan leikkikentällä keinussa samoja lauluja reippaalla kauniilla äänellä.

Nájerassa

Nyt on jo seitsemäs vaelluspäivä. Aika on mennyt nopeasti ja päivät etenevät vauhdilla. Aamulla herätys on yleensä klo 7. Sitten tehdään pikaiset aamutoimet, syödään aamupalaa ja pakataan rinkat lähtövalmiiksi. 8 aikoihin lähdetään kävelemään. Klo 10-11 on yleensä ensimmäinen kunnon tauko ja klo 13 aikoihin toinen jos matka on pitkä. Tauoilla syödään joko mukana olevia eväitä tai sitten istutaan hetkeksi kahvilaan. Majataloihin saavutaan yleensä kahden ja viiden välillä. Majatalossa ensin majoittaudutaan, käydään suihkussa ja pyykätään päivän aikana likaantuneet vaatteet. Sitten käydään kaupassa ja tehdään vielä ruokaa. Kymmenen aikoihin kaikki ovat jo viimeistään nukkumassa.

Säät on olleet vaihtelevia, mutta enimmäkseen ihan hyviä. Eilen oli ensimmäinen ihan kunnon sadepäivä. Aamusta asti satoi ihan reippaasti ja melkein koko päivän tuuli kylmästi vastaan. Eilen matkaa tuli 22 km. Tänään aamu alkoi samanlaisessa säässä kuin eilen, mutta iltapäivän viimeiset 10 km 31stä saimme kulkea mukavassa säässä. Tallustimme molemmat sadepäivät yhdessä kanadalaisen Maïnan ja espanjalaisen Juanin kanssa. Kun sää on huono, matka menee porukalla paljon kivuttomammin.

Sateessa ja tuulessa välillä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Kuitenkin sään muuttuessa kauniiksi tai lämpimän suihkun jälkeen olo on sen verran hyvä, että koko touhu alkaa taas tuntua ihan mielekkäältä. Viime päivinä maisemat on olleet kauniit. Reitti on kulkenut kukkuloiden välissä ja korkeimmilla huipuilla näkyy luntakin. Meno maistuu sateista huolimatta.

Kaakaolla Estellassa

Pieni kuva matkalta. Tällaisia teitä täällä tallustetaan. Vähän on sadellut, mutta mieli on hyvä ja kaikki kunnossa. :)

Pamplonassa 2

Saavuin torstai-iltana Roncesvallesin kylään mutkaisen bussimatkan jälkeen. Jo Pamplonan bussiasemalla tutustuin kolmeen Menorcan saarelta tulleeseen vaeltajaan ja Roncesvallesissa menimme heidän kanssaan samaa matkaa majataloon. Sain majatalolta vihkosen, johon matkan aikana kerätään leimoja kahviloista, kirkoista ja majataloista. Jokaiselta päivältä pitäisi olla yksi tai mieluummin vielä kaksi leimaa, jotta vaeltaja voi Santiagossa niiden avulla todistaa kulkeneensa koko matkan. 

Ensimmäisenä vaellusaamuna lähdin kulkemaan kahdeksan aikoihin auringon noustessa. Aloitimme matkan neljän tytön porukassa, johon kuului minun lisäkseni yksi kanadalainen tyttö, yksi ranskalainen tyttö ja yksi etelä-korealainen tyttö. Lopulta minä ja kanadainen Maïna kuljimme koko päivän samaa matkaa Zubiriin asti. Päivän matkaksi tuli 22 kilometriä. Matkalla tuntui, että olisi innostanut kävellä reippaamminkin, mutta ensimmäisinä päivinä kannattaa yleisesti vähän jarrutella. Kroppa ei nimittäin ole vielä välttämättä samassa vauhdissa kuin mieli. Kävimme matkan aikana rauhassa kaakaoilla ja pidimme muutamia evästaukoja polun varrella. Illalla olin kuitenkin väsynyt ja huomasin toisen pohkeeni kiristävän hieman. Ensimmäisen päivän maisemat olivat kauniita ja sää sen verran aurinkoinen ettei takkiakaan tarvinnut vaan pärjäsi t-paidalla ja fleecellä. Reitti kulki kukkuloilla ja ympärillä näkyi vähän väliä lehmiä ja lampaita. Vaeltajan pitikin olla huolellinen porttien sulkemisen kanssa, sillä reitti kulkee välillä laidunmaiden läpi.

Perjantaiaamu alkoi kylmempänä kuin torstai, mutta koko päivän sää pysyi silti sateettomana (n.15C). Välillä tuuli melko kovasti, mikä viilensi mukavasti kävellessä. Päätin kävellä päivän ihan omassa rauhassa, joten lähdin liikkelle hieman ennen muita. Matkan varrella juttelin muutamien paikallisten kanssa ja kuljin muutaman kilometrin samaa matkaa espanjalaisen vanhemman miehen kanssa, joka oli tullut valokuvaamaan vaellusreittiä. Arren kylässä pysähdyin seuraamaan perheväkivaltaa vastustavaa tapahtumaa, jossa kylän naiset tanssivat kansallispuvuissaan ja pitivät puheita. Päivä sujui nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan (kirjaimellisesti: jouduin kysymään vastaantulijalta olenko jo nyt Pamplonassa!) olin Pamplonan kaupungin muureilla. Matkaa tuli myös tänään 22 kilometriä.

Nyt illalla kävin kaupungilla kävelemässä hieman ja samalla ruokakaupassa. Teimme kanadalaisen tytön kanssa yhdessä ruokaa ja istuimme illan keittiössä viiden hengen vaeltajaporukalla. Täällä on yllättävän paljon vaeltajia! Luulin, että tähän aikaan vuodesta vaeltajia olisi liikkeellä vain muutamia päivittäin, mutta nytkin majatalossa on noin 10 vaeltajaa. Lihakset tuntuvat nyt kahden päivän jälkeen melko väsyneiltä, mutta muutaman päivän kuluttua kroppa alkaa taas tottua menoon. Tuntuu mukavalta vaeltaa. Nyt nukkumaan, kello on jo 8.

Pamplonassa

Matka Espanjaan on mennyt kivasti. Eilen aamulla lähdin iskän kyydillä Tampereelle ja sieltä Ryanairin kyydillä Lontoon Stanstedin kautta Santanderiin Pohjois-Espanjaan. Santanderista jatkoin bussilla San Sebastianiin, missä nukuin kunnon unet yksin kuuden hengen huoneessa.

Tänään matka jatkui rannalla syödyn aamupalan jälkeen bussilla tänne Pamplonaan. Bussi Roncesvallesiin lähtee klo 18 ja illalla olenkin jo perillä vaelluksen lähtöpaikassa. Matka on edennyt ihan uskomattoman sujuvasti!

Hauskaa olla taas Espanjassa pitkästä aikaa. Papat kävelee puistoissa ja lukee sanomalehtiä kävellessään, ihmiset puhuu kauhean kovaa ja nuorilla miehillä on pappalippiksiä. Tuntee tosiaan olevansa Espanjassa! Täällä on sopivan hallitsematon joustava kaaos aina päällä :)

P.S. Kirjotan tätä kännykällä. Saa nähdä miten bloggaus puhelimella toimii!

Nyt se on sitten menoa

Nyt pitäisi olla kaikki valmiina lähtöä varten. Joululahjat on (melkein) kaikki paketoitu ja viimeistelty, lentojen lähtöselvitykset netissä tehty ja tulostettu ja matkan majapaikkavaihtoehdotkin katsastettu.

Rinkkakin on pakattu ja mukaan reissuun lähtee:

Päälle:
- vaelluskengät
- shortseiksi katkaistavat ulkoiluhousut
- leggingsit
- tekninen t-paita
- ohut fleecepaita
- kuoritakki
- ohut pipo
- lapaset

Rinkkaan:
- tekninen t-paita
- tekninen pitkähihainen paita
- paksu fleecetakki
- yöpuku
- villasukat
- lenkkarit
- sadelahkeet
- sadeponcho
- kaulahuivi
- 3 x alusvaatteet
- polvituki

- makuupussi
- korvatulpat
- nopeasti kuivuva, kevyt pyyhe
- hygieniavälineet
- ea-välineet
- kamera, johto, muistitikku, laturi
- kännykkä, laturi
- passi
- lentoliput
- Raamattu
- vihko
- kyniä
- otsalamppu
- pyykinpesuaine
- lusikka-haarukka

Kaikki matkaan mukaan otettavat kamppeet on mahdollisimman kevyitä ja pieniä. Vaatteet on kaikki nopeasti kuivuvia ja pukeutumisessa perusajatuksena on kerroksien lisättävyys ja poistettavuus tarpeen mukaan. Yhteensä rinkalle sisältöineen tuli painoa 8,8 kiloa. Siihen kun lisää vielä mukana kannettavan veden ja vähän evästä niin rinkan paino tulee käytännössä olemaan 10 kilon paikkeilla. Ihan siedettävä paino noin pitkälle reissulle. 

Huomenna aikaisin aamusta sitten on lähtö kohti Tamperetta ja Pirkkalan lentokenttää. Sieltä lennän Lontooseen ja jatkan matkaa joko nopealla vaihdolla (vajaa tunti) Santanderiin Pohjois-Espanjaan tai jos myöhästyn siltä lennolta, matka jatkuu seuraavana päivänä Bergeraciin Etelä-Ranskaan. Ostin toisen lennon varalta, kun sille tuli hintaa vain 20 euroa. Matkassa kävelyreissun varsinaiseen aloituspaikkaan voi mennä pahimmillaan kolme vuorokautta, mutta toivotaan että ehtisin lennolle ja olisin Roncesvallesissa jo ylihuomenna illalla. Seuraavia kuulumisia sitten Espanjan kamaralta.

Heippa Suomi!

Jännittääkö?

Ihan mahtavaa, miten ihmiset on lähteneet mukaan tähän tempaukseen! Tällä hetkellä, jos saan käveltyä koko matkan, Ateenaan pakolaistyön tukemiseen lähtee jouluna noin 2000 euroa! Ja vielä mahtuu mukaan! Iso kiitos kaikille, jotka olette jo nyt tavalla tai toisella tässä hankkeessa mukana.

Nyt, kun lähtöön on enää kaksi päivää, monet kyselee: "Jännittääkö?" Olen huomannut, että kysymykseen vastaaminen on ollut yllättävän vaikeaa. En oikein tiedä jännittääkö vai ei.

Toisaalta jännittää, miten kroppa kestää reissun fyysiset rasitukset. Vuosia sitten fysioterapeutti totesi, että mun jalkapohjissa ei ole enää paljonkaan jäljellä siitä rasvakerroksesta, mikä jalan pohjassa pitäisi olla. Kesän 2009 caminolla erityisesti toisella vaellusviikolla jouduimmekin päivittäin 20 kilometrin jälkeen pysähtelemään vähän väliä mun päkiöiden kivun vuoksi. Kolmannella viikolla kipu alkoi kuitenkin helpottaa ja loppui vähitellen kokonaan. Käytin jo silloin vaelluskengissä geelipohjallisia ja päkiöissä ajoittain painetta helpottavia teippauksia. Nykyiset vaelluskenkäni tuntuvat jalkapohjasta pehmeämmiltä kuin vanhat, joten toivotaan että päkiät pääsevät helpommalla tällä kerralla. Toinen vanha rasitusvamma, joka saattaa vaikeuttaa matkaa, on vasemman polven ristisiteissä. Polvi on kuitenkin pysynyt kunnossa kovemmassakin liikunnassa polvituen avulla. Pidän polvitukea aina nopeissa ja hyppyisissä lajeissa sekä rinkkaa kantaessa. Polven vamma on kuitenkin jo niin vanha ja tuttu, että en usko sen vaikeuttavan matkaa ellei mitään kummempaa tapahdu.

Kropan keston puolesta siis hieman jännittää, mutta onneksi käytännön asioista caminolla ei ole huolta. Reitti on jo kertaalleen hyväksi todettu ja palvelut sen varrella on hyvät: majoitus onnistuu aina, ruokaa on hyvin tarjolla matkan varrella ja paikalliset, majatalojen isännät ja muut vaeltajat ovat enimmäkseen ystävällisiä ja huolehtivaisia ihmisiä. Kommunikointikin sujuu, sillä puhun sujuvasti espanjaa ja englantia. Koen myös, että oma kuntoni ja varusteeni ovat reissuun ihan riittävän hyvät.

Mutta jännittääkö lopulta kuitenkin? Pientä matkakutkutusta alkaa olla ilmassa. Vähän hymyilyttää ja vähän mietityttää, mitä kaikkea pitää hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Ehkä vähän jännittää. Kai se pitää myöntää. :)

Kaksi ja puoli viikkoa lähtöön

Olen jo jonkin aikaa elätellyt haavetta päästä uudelleen Espanjaan vaeltamaan ja nyt siitä tulee totta! Vuonna 2009 vaelsimme Tuomaksen kanssa jokseenkin samaa reittiä kesä-heinäkuun kuumissa tunnelmissa ja nyt olen innoissani lähdössä uudelleen kävelemään - tällä kertaa sateiseen ja kylmään marras-joulukuun keliin. Reissuni sai vielä vähän lisämaustetta kun päätin kerätä samalla joululahjapottia Ateenaan Helping Handsin pakolaistyöhön.

Nyt lähtöön on kaksi ja puoli viikkoa ja lennot on ostettu, uudet vaelluskengät jo hieman sisäänajettu ja lähtökuume alkaa kuplia. Ennen lähtöä pitäisi kuitenkin pitää pää kylmänä ja tehdä viimeiset puristukset erityispedagogiikan maisterin lopputyötäni varten. Minun pitäisi lähettää valmis gradu ohjaajalleni esitarkastukseen edellisenä päivänä ennen lennon lähtöä. Tekstiä pitäisi tuottaa vielä noin 30 sivun verran, mutta onneksi motivaatio on kova!

Get on your boots - ryhdy toimeen!

Tämä blogi syntyi tahdosta tehdä omista tavoitteistaan jotain enemmän. Tavoitteenani on olla 23.12.2012 Santiago de Compostelan kaupungissa Luoteis-Espanjassa kohtalaisissa ruumiin ja sielun voimissa 750 kilometrin kävelyretken jälkeen. Samalla pyydän muita mukaan matkaan keräämällä joululahjapottia Ateenassa Lähi-Idän pakolaisia auttavalle Helping Hands -järjestölle.

Tervetuloa mukaan!

U2 - Get on Your Boots

The future needs a big kiss

Winds blows with a twist

Never seen a moon like this

Can you see it too?

Night is falling everywhere

Rockets at the fun fair

Satan loves a bomb scare

But he won't scare you

Get on your boots, yeah

You free me from the dark dream

Candy floss ice cream

All our kids are screaming

But the ghosts aren't real

Here's where we gotta be

Love and community

Laughter is eternity

If joy is real

You don't know how beautiful 

You don't know how beautiful you are

You don't know, and you don't get it, do you?

You don't know how beautiful you are

That's someone's stuff they're blowing up

We're into growing up

Women of the future 

Hold the big revelations

Get on your boots, yeah