Eilen saavuin lopultakin kotiin Frankfurtissa vietetyn yön jälkeen. Lensin siis ensin Santiago de Compostelasta Frankfurt-Hahnin lentokentälle ja jatkoin vasta seuraavana aamuna toisella lennolla kohti kotia. Kotiinpaluu on sujunut jouluruuan, saunan ja perheen seurassa.
Viime yönä nukuin suunnilleen 13 tuntia, mikä tuntui kyllä tulevan ihan tarpeeseen. Kropassa on kuitenkin sellainen levoton olo. Huomaa, että se kaipaa liikuntaa, mikä on kai ihan normaalia kun olen kuitenkin tässä kuukauden verran kävellyt joka päivä sellaisen reilut 6 tuntia rinkka selässä vaihtelevissa maastoissa.
Kirjoittelen tänne blogiin varmasti vielä muutamia kertoja yhteenvetojen, reissuvinkkien ja keräyskuulumisten merkeissä. Tällä kertaa vielä oikein siunattua ja onnellista joulua kaikille Mika Waltarin joulurunon siivittämänä!
Joulu
se on kuusenneulasten
ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua
ja hiljaista,
onnellisen
säikähdyttävää rakkautta
ja lahjoja, ja
unta,
jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.
Me katselemme valaistuja
ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä
ja avaamme hitaasti
kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.
Ja jossakin ajatusten
keskellä
nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien
unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien
huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti